Voitko kuulla mun ääneni, voitko nähdä tyhjän kaatseeni?
Hukun mun ajatuksiin, sisälle pääni

Päivä päivältä oon vaan tyhjempi kuori
Mitä tapahtuu, jos kuluu vielä vuosi
Voiko ihminen vaan haihtuu pois
Kadota ilmaan, niinku näkymätön ois
Ei kukaan ymmärrä miten mua satuttaa tää
Ei kukaan mun sisimpään nää
Miks mun pitäis taistella muiden takia yksin?

En jaksa enää taistella. Taistelua taistelun jälkeen, aina vaan uudestaan. Mä en ees osaa purkaa mun pahaa oloa. Onko mulla paha olo? En tunne mitään, oon ihan sekasin.  Eikä kukaan nää.

Ei mikään tunnu miltään enää ei, ei mikään mulle riitä enää ei

Tämä tarina kertoo pienestä tytöstä, yksinäisestä ja satutetusta, aina uudelleen hylätystä. Usein miettii tyttö tuo, miksi ei luoja hänelle onnea suo. keskellä pimeyttä silmänsä hän sulkee Ainut toive on, "veisitkö minut ikuiseen uneen"

on mulla ilmaa ympärilläni mut en sitä voi enää hengittää maa johon astua mut mun jalat ei kanna mua enää kädet jotka tottuneesti käsiisi tarttuvat mutta sekin mua vaan ahdistaa kai mun sydän syykkii mutta en tunne sitä enään älä pyydä mua jäämään, älä koske muhun enään en päästä sua mun sisimpään, ei siellä oo enää mitään mitä voisit kokettaa..